vihdoin ja viimein mun univelat on nukuttu pois. toisin sanoen oon kääntäny huomaamatta (eli vahingossa..)mun unirytmin päin sitä kuuluisaa ja hypetän tätä virkeää oloa vain tämän pienen hetken, koska mä selvästi koitan valehdella itelleni. Nyt tuntuu siltä, että rytmi ois ihan kohillaan, mutta katotaan ku tuo nukkumatti heittää kymmenen jälkeen unihiekat silmille ni oon ku halolla päähän lyöty, valmiina unille. eilisillä 5,5h päikkäreillä kun ei oo mitään osaa eikä arpaa tähän tyhmään rytmiin. eipä.
muutenhan mää voisin noudattaa ihan normaalia vuorokausirytmiä mitä oon ennenki noudattanu, mutta jollakin tapaa osaan juksata itteäni vaan niin hemmetin hyvin, että otan mielummin ne päikkärit ensin ja herään unilta vastailtamyöhään, jolloin on otollinen aika tehä rästissä olevat koulujutut. JA PASKAT. mistä lähtien mää oon omistanu parempaaki paremman itsekurin ja alkanu vääntään äidinkielen tekstitaitotehtäviä yömyöhään? en oo koskaan omistanu semmosta. jos jollaki on huono itsekuri niin mulla. jos sitä vois ostaa ni mun rahat menis johonki aivan muuhun ku materiaan. ne menis tasan siihen, että joskus edes kouluhommat ois ajallaan palautettuna tai rästitt tehtynä. vaan ei. mun pitää tehdä joka ikinen asia itelleni niin hankalaksi etten itekkään välillä ymmärrä tätä mun ajatusmaailmaa. raskas ihminen sanon minä!
tää viikko on ollu muutenki ihan kökkö. väsymyksen ja itsekuriangstaamisen lisäksi oon ollu vaan yksinkertasesti maailman laiskin ihminen. haaveilen vaan ajasta jolloin ei tarvi miettiä yhtäkään sanakoetta tai matematiikan kotitestiä. dear math, im not a therapist - solve your own problems.
kaiken tän negatiivisyyden keskellä oon alkanu tykkäämään talvesta. ja ehkä näistä pakkasistakin. ehkä. syy saattaa aivan hyvin olla sekin, että oon ensimmäistä kertaa elämässäni oppinu pukeutumaan oikealla tavalla tonne ulos (kai kankaiset converset lasketaan kunnollisiksi talvikengiksi, eh?). hävettää oikeen myöntää, että yks aamu klo 0730 mä oikeesti olin ihan fiiliksissä kävelemässä kohti koulua lumen narskuessa kengänpohjissa. kysymys kuuluuki: mikä muhun on menny!
laulutunnit pelastaa mun maanantait. musta on niin kiva laulaa sydämeni kyllyydestä jotain hyvää kappaletta ja purkaa samalla se alkuviikon turhautuminen johonki semmoseen mistä siitä on hyötyä. joskus ku tuntuu että potuttaa joku asia niin samperisti ni sillon pitää laulaa kovaa ja korkealta! :D oon nyt laulanu paljon adelen biisejä ja voi että mulla on aina hyvä fiilis laulutunnin jälkeen.
yhtä koulupäivää vaille viikonloppu ja oon tosi helpottunu siitä faktasta, että viikonloppu on työntäytteinen! eipähän tarvi lähtiä mihinkään rilluttelemaan ku seuraavana päivänä on oltava skarppina. mää niin tykkään olla töissä tuolla meijän myymälässä. tytöt on parhaita työkavereita mitä kuvitella saattaa! ainoa miinuspuoli on usimman kerran viikossa tulevat kuormat. siinäpä sitte koitat olla hamstraamatta vaatetta kotia ku myymälään tulee toinen toistaan ihanempia vaatteita ja koruja.. eikä asiaa helpota yhtään ''ihan kiva'' henksuale. vaikiaa, vaikiaa!
ps. koin tänään vasemman silmän sokeutumisen noin viideksi minuutiksi!! kaikki tämä jäätävän migreenin syytä. ja mites toi eilinen allergiareaktio? naama oli ku tomaatti kuten kuvasta näkkyy. kuva vääristää harmi vaan, pärstä oli paljon punasempi. äitin ryppyvoiteet ei oo vaan mun juttu. ens kerralla voisin kuitenki miettiä äidin voiteiden sopivuutta mun ihoon ja äiti vois olla tyrkyttämättä mulle niitä sen ihanan tuoksusia voiteita, kun omat ovat missä muuallakaan ku h-pään luukussa, siellä missä noin puolet mun kamppeista luuraa. pienestä mä valitan.
<3Mirella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti